Eldankajärven jää.

YXTA eli Uhtua




Venäläisestä sotasaaliskartasta painettu versio.



Jatkosodan alussa Suomen 3. AK komentajanaan Siilasvuo alistettiin saksalaisten käyttöön etenemään Saksan armeijan oikeassa sivustassa kohti Muurmannin rataa. Suomussalmelta lähtevä pääpainopiste suunta eli Ryhmä F (Fakernäs) eteni Uhtuan kautta kohti Vienan Kemiä. Pohjoisemmassa eteni Kuusamosta Ryhmä J (Turtola) kohti Kiestinkiä ja osa joukoista sivustassa myös kohti Uhtuaa. Ryhmä J:n eteniminen Uhtuan suuntaan peruttiin teiden puuttumisen vuoksi ja nekin joukot ohjattiin kohti Kiestinkiä. Uhtuan suunnalla varsinainen Uhtuan kylä jäi saavuttamatta, saati Muurmanninrata. Taistelut jysähtivät paikoilleen syksyllä -41 ja jatkuvat joukkojen siirrot Kiestinkiin avuksi surkastuttivat divisioonan reilusti alilukuiseksi joten hyökkäyksiä ei voitu tehdä. Vastaiskuja Ryhmä (myöh. Divisioona ) J:n alueella tehtiin mutta riitely saksalaisten kanssa johti Kiestingin alueen luovuttamiseen saksalaisille. Uhtuan alue jäi vielä 3.AK:n 3.divisioonan johtoon ja siellä kenttävarustustyöt aloitettiin ja pitkä asemasotavaihe kului partioinnissa ja vastasissitoiminnassa. Vasta sodan loppupuolella Uhtuan alue alistettiin saksalaisten komentoon mutta sinne jäi kylläkin suomalaisjoukkoja ainakin reserviksi. Varsinaisia suuria taisteluita ei käyty.

Kartta kuvaa ison alueen Uhtua-Vuokkiniemi-Tuoppajärvi alueesta. Punainen viiva on rintamalinja ja pohjoisosassa on nähtävästi pisteytetty myös kenttävartiot. Uhtuan alueella on piirretty uudet huoltotiet sekä pienenellä näkyy myös kuuluisat Eldankanjärvi ja Kis-kisjärvet. (Kis-kiskukkulat).

Aiheesta ja alueesta on myös lukemattomia kirjoja (ei ehkä sanan oikeassa merkityksessä kovinkaan monta).Ainakin Reino Lehväslaiho on kirjoittanut monta Uhtuan suuntaan nojaavaa hyvää sotakirjaa lähinnä sissitoiminnasta.

Uhtuan (Yxta) länsipuolella oleva  Tetrivaara (r.Tempusaapa). Sen itäpuolella piirretyn tien kohdan bapaku sanan alla on Eldankanjärvi ja vielä tietä itään mentäessä kaksi pientä järveä on Kis-kisjärvet. Pohjoissemmaksi mentäessä "punaista viivaa" tulee Röhö. (järven rannalla jonka poikki viiva kulkee.

Keskellä Nuokkijärvi jonka länsipuolella  Kiimasjärvi jonka kautta Osasto Kekkonen eteni Rukajärvelle (oikeassa alakulmassa oleva Ругозеро) .

Karttaluettelo päivitetty...

...tänään lauantaina 16.2.2013

J.P

Rukajärven jääkärit

Itä-Karjalan Kartaston lehdet P-36-7 ja 8 sekä 19-20. Sotasaaliskartoista painettu suomalainen versio ILMAN suomennoksia. Tilgamannin offset paino 1941. Alueelta ei ollut suomalaisia karttoja ja siten esim. kaikki sotapäiväkirjoissa olevat käskyt ja peitepiirrokset ovat sidottuja kyseisiin karttoihin.

Kartat käsittää Rukajärven eteläpuolisen Ontajärven ja Seesjärven pohjoisosan alueen. Karttaan kirjoitettu paikkoja lyijykynällä esim. Kuusiniemen lossi ja Kuusijärvi (jota yleensä kutsutaan nimellä Elmjärvi ja Jolmajärvi. Tässä kartassa järvet merkitty siten että Elmjärvi on pohjoisosa ja etelässä ”paksumpi” kohta on Jolmajärvi). Kuusniemen eteläpuolella kulki divisioonan raja pisteestä 160.1-”Enmajoen” haara-Ondo-ozero ”e”. Rintamalinja taasen kulki halkaisten Ontajärven pohjois-eteläsuunntaisesti. 14.Divisioonan Rajajääkäripataljoona 6 vastasi divisioonan oikean rajan puolustuksesta apunaan Kevyt os.2. Etelämpänä oli sijoitettu II Armeijakunnan ,myöhemmin Maaselän ryhmän 4. divisioonan RjP.5. Varsinaisia etulinja varustuksia ei ollut ja varmistus perustuikin kenttävartiointeihin ja ahkeraan partiointiin.

Partioita Ontajärven taakse tehtiin paljon ja vahvennettu RjP.6 suoritti vuonna -42 suurella joukolla majuri ”Mäski” Majewskin johdolla tuhoamispartion Maj-Gubaan ja Muurmanninradalle. Partion retki alkoi Rukajärveltä kulkien Kuusniemenlossin kautta aina Pokonvaaraan asti ”omalla puolella” josta lähdettiin etenemään vihollisen puolelle.

14. divisioonaa komensi Eversti Raappana ja divisioona oli suoraan päämajan alainen yhtymä. Maaselän Ryhmää, joka oli myös Päämajan alainen yhtymä, komensi kenraaliluutnantti Taavetti ”Paappa” Laatikainen.

Mielenkiintoisia sotapäiväkirjoja, partiokertomuksia yms.  http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=3096103

P-36-7,8,19,20

Vienan kartta jossa näkyy Maiguba

Vienan kartan selityksiä.

Voijärvi-Seesjärvi kannas. Seesjärven länsipäässä pisteessä 119.6 merkitty JSp.

Ontajärvi,Kuusniemi,Korpilahti partioiden luvattu maa... Divisioonien rajan eteläpuolelle kirjoitettu 5, voisi tarkoittaa RjP5:sta.

Jolmajärvi-Seesjärvikannas Jolmajärven etelä kautta Majewskin partio lähti kohti Maigubaa. Paikkaan kirjoitettu lyijhykynällä Salkovaara tms. (Krasnoje Gorka eli Pokonvaara vieressä)

Hauptmann Toivonen

Saksalainen kartta ”Sonderausgabe VI.41” Tiwdija eli Tiutia. Neuvostoliittolaisesta sotasaaliskartasta ”saksannettu” versio Lintujärvi,Mundjärvi,Suunujoki alueelta. Tauspuolella lukee Hptm Toivonen eli nähtävästi saksalaiset ovat luovuttaneet kartan esim. yhteysupseeri Toivoselle. (ainakin kapteeni Urho Toivonen toimi Ilmavoimien yhteysupseerina Jatkosodassa).

Kääntäminen on helppoa, (vrt. paikan nimien saksannukset kartalla)

Tiutia näkyy aivan oikenpuoleisessa ruudussa, numeron 38 kohdalla. Alue oli vanhaa marmorikaivosaluetta. Esim. Napoleonin hauta-arkku on valmistettu Itä-Karjalan punaisesta kivestä. 

Kollaa

Kollaa kestää!, ja ”Simuna” eli Simo Häyhä sekä ”Marokon Kauhu” eli Aarne Juutilainen ja "Mäski" eli  Arnold Majewski ovat tunnetuimpia legendoja joita Laatokan Karjalan taistelut Talvisodassa tuntevat. Rintamaan oli sijoitettu eversti Lauri Tiaisen 12. divisioona ja siihen kuului JR34 komentajanaan Wilhelm Teittinen sekä Juutilainen ja Häyhä samassa rykmentissä, Juutilainen ensiksi komppanian päälikkönä ja myöhemmin myös pataljoonan komentajana. Majewski aluksi Kevyt os.12 komentajana ja myöhemmin JR34:ssa pataljoonan komentajana. Majewski kohtasi loppunsa jatkosodassa Rukajärvellä. Tyylilleen uskollisena, pääpystyssä. Lisäksi divisioonaan kuului ainakin JR35,36, KTR,Kev.Os.,Viestikomppania,linjanrakennuskomppania (eli nämä on kaikki numero tunnukseltaan 12, niinkuin yleensä divisioonanumeroinnin mukaisesti!), 23. ja 24. pioneerikomppania. 23. pioneerikomppanian komentaja oli Jääkärikapteeni Julius Saaristo, jonka kartta alimmaisena koskien suojaamissuunnitelmaa puhelinyhteyksistä Kannaksella 1920-luvulla.


Venäläisten viivyttäminen saatiin loppumaan Kollaanjoen tasalle joulukuun -39 alkupuolella jonka jälkeen alkoi kuluttavat torjuntataistelut tykistöä, jalkaväkeä, panssareita ja jopa yli 40 asteen pakkasta vastaan. Vihollisen tyyli hyökätä suoraan tiensuuntaisesti muuttui viimeistään maaliskuussa -40 jolloin käytiin kovia taisteluita myös vihollisen selustaan kiertämistä vastaan. Kollaan varsinaisen rintaman eteläpuolella luultiin maaliskuun alussa kiertävän erillisiä hiihto-osastoja. Näitä vastaan kävi JR34 ja esim. Sissip.4, tehden myös vastaiskuja. Todellisuudessa suomalaiset eivät tienneet että alueelle oli sijoitettu divisioonan verran joukkoja.


Sodan toiseksi viimeisenä päivänä vihollinen sai ison sisäänmurron varsinaiseen rintamaan, jolloin divisioonan komentaja aikoi luopua koko puolustuslinjasta mutta rintamakomentajien vähättely tilanteeseen liittyen sai rintaman kestämään ja pysymään klo 11.00:ta 13.3.-40 jolloin sota loppui ja Juutilainen joutui taas tyytymään rauhanaikaiseen oloon.! "Terror of Marocco"

Keskellä karttaa näkyy Kollaanjoki linja.

Korpijärven pohjoispuolella lyijykynämerkintöjä alueella jossa oli sijoitettu esim. Sissip.4 (näkyy huonosti kuvassa)

JULIUS SAARISTON kartta. Saaristo oli keihäänheiton olympiakultamitalisti 1912.