sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Rajalta rajalle.



Seuraavissa kartoissa kierretään sodan alusta Korpiselän-Äänislinnan-Syvärin kautta sodan lopputaisteluihin Viipurinlahdelle. Osa kartoista kuulunut luutnantti Seppo Luukolle joka palveli III/KTR9:ssä patteriupseerina. Sen vuoksi tukeudutaan vahvasti kyseisen tykistöpatteriston vaiheisiin.

Luukko oikealla, kuva Eino Tirrosen kirjasta Jylisevät tykit. Eino Tirronen oli III/KTR) komentaja sekä toimi komentajana useissa tykistöryhmissä. Suosittelen kirjaa kaikille joita kiinnostaa varsinkin Jatkosodan loppuajan mystiset tapahtumat.




Kenttätykistörykmentti III/9 siirrettiin junakuljetuksin Selänpäästä Hammaslahden asemalle Sortavalaan johtavan radan varteen. Tästä marssittiin Luutalahteen Korpiselän pohjoispuolelle jossa pataljoona sijoitettiin Kiitsanjärven itäpuolelle kuten kartassa näkyy. Hyökkäyslohko kuului VI armeijakunnalle jonka muodosti 5. ja 11. divisioona sekä alistettu 1.Jääkäriprikaati jonka takana myös Karjalan Armeijan reservi 10. D. Näistä asemista patteristo muiden tykistöryhmien tavoin tuki hyökkäystä Ristikankaalle ja Korpiselkään joka alkoi 10.7 00.08. Tykistövalmistelu alkoi noin puoli tuntia ennen jalkaväen hyökkäystä kovan ukkosen saattelemena. Vihollisella oli vahvat bunkkerit Korpiselästä Luutalahteen sijaitsevan tien varrella joihin ei kevyet 76mm kanuunat tepsineet. Seuraavana aamuna ammuttiin Raskas Patteristo 24:n 152mm haupitsin 12 laukauksella suorasuuntauksella bunkkerit hajalle ja vahvan tykistövalmistelun jälkeen jalkaväki pääsi Korpiselkään ampumatta laukaustakaan.

Tällä välin oikealla hyökkäävä 11. D oli edennyt metsiä pitkin jo kohden Jänisjärven pohjoispäätä ja kun AK antoi taas yleishyökkäys määräyksen kohti Jänisjärven koilliskulmaa Soanlahteen ja Muuantoon niin tykistö ei edes kerennyt mukaan kun 11.D:n JR50 oli jo vihollisasemissa ilman tulitukea. 5.D eteni Tolvajärven mutkan kautta Jalonvaaraan ja siitä kohden Laitioista jolloin vihollisen perääntymistie saataisiin katkaistuksi. III/KTR9 tuki nopeilla asemiin siirtymisillä hyökkäystä, lähinnä JR23:sta.Jalonvaaran vallattuaan patteristo siirtyi armeijakunnan reserviksi Suistamoon.

VI AK:ssa perustettiin Taisteluosasto Susitaival johon kuului ev.luutn. Susitaipaleen JR29, osasto Riitesuo (kaksi rajajääkärikomppaniaa) sekä III/KTR9. Osaston täytyi aloittaa marssi Käsnäselkään josta alkoi Talvelan antama tehtävä hyökätä Käsnäselästä vanhan rajan ylitse Kolatselkään ja edetä siitä Hyrsylään ja Yläjoen alueelle ja valmistautua katkaisemaan Petroskoi-Suojärvi rautatie. Hyökkäys oli erittäin vaarallinen isku vihollisen keskelle ilman suojattuja sivustoja. Talvela olikin sanonut että jos operaatio onnistuu niin se luo hyvät edellytykset jatkotoimille ja jos ei onnistu niin silloin uhrataan yksi vahvistettu rykmentti ja patteristo. Osasto valtasi Hyrsylän ja jatkoi siitä etenemistä Sotjärven länsirantaan. Luukko toimi tässä vaiheessa 8.patterin päälikkönä. Hyrsylän taisteluiden jälkeen kalusto oli ammuttu loppuun ja jopa putket katkeilivat. Kalusto vaihtui ensimmäisen kerran.Säämäjärvi-Sotjärvi kannaksen valtaukseen patteristo osallistui 11. divisioonan alaisena tukien esim. JR8 hyökkäyksessä Sotjärven itäpuolella Vahatjärvelle,

sekä alistettuna 4. divisioonalle joka oli siirretty Karjalan Kannakselta Karjalan Armeijan vahvistukseksi Säämäjärven alueelle josta divisioonan piti edetä Kutismasta Viitanan tietä kohti Petroskoita. Patteristo tuki JR26:sta sekä siirrettiin myöhemmin vielä tukemaan 11.D:a Prääsän ja Petroskoin valtauksessa. 1.10 vallattiin Petroskoi ja patteriston matka jatkui kohti Kontupohjaa tukien 11.D:lle alistettua JR56 hyökkäystä yli Solomanninlahden. Solomanninniemeltä saadaan sillanpää ja patteristo siirtyy ponttonilautoilla perässä ja tukee vielä pohjoiseen suuntautuvaa hyökkäystä.(Jalgoraan). Loppuun ajetut miehistö ja hevoset siirrettiin lepoon Äänislinnan Suolusmäkeen. Olihan patteristo tehnyt aika pitkän reissun neljässä kuukaudessa huonoilla teillä.

Mutta lepoa ei riitä pitkään ja patteristo siirtyy junakuljetuksin Syvärin asemalle 27.10 ja siirtyy Syvärin sillanpäähän Bulajevan alueelle 7. divisioonan alaisuuteen . Kalusto vaihtuu taas ja pulaa on kuljetuskalustosta (hevosista, patteristo saa myös kaksi traktoria mutta kumpaakaan ei saada toimimaan). 8.patteri jäi vielä odottamaan Syvärin asemalle uutta kalusto. Marraskuussa patteriston tukema JR29 otti rintamavastuun JR30:ltä Särkijärven pohjoispuolella. Patteristo osallistui Goran taisteluihin ja varsinkin 8.patteri uudella kalustollaan Luukko päälikkönään pääsi ammunnoissa hyviin tuloksiin ja tarkkuuteen. Goran taisteluiden jälkeen patteristo siirtyi 5.divisioonan alaisuuteen Lotinapellon ja Voimalaitoksen kaistoille jossa se oli asemasotakauden.

Toukokuussa -44 alkoi tilanne kehittyä Suomen rintamalla siihen suuntaan että joukkoja alettiin siirtelemään. III/KTR9 siirrettiin Karjalan Kannakselle Valkeasaareen ”oman” 10.divisioonan alaisuuteen jossa se otti vastaan vihollisen suurhyökkäyksen. Puolustusasemat,viestiyhteydet,kulkuyhteydet olivat keskeneräiset ja tekemättömät sekä puolustussuunnitelmissa oli puutteita. Patteristonkomentaja otti asioihin kovasti kantaa mutta ylempänä asioita vain vähäteltiin ja saatiin jopa Päämaja uskoteltua ettei suurhyökkäystä tule. Suurhyökkäyksen alkaessa armeijakunnan ammustilanne ja ammusten luovutus joukoille oli naurettavaa (sama kuin Viipurin menetykseen liittyen) josta johtui että ammukset loppuivat ja tykistöä ei voitu käyttää tehokkaasti. Lisäksi vihollisen päästyä läpimurtoon puolustusasemien syvyys puuttui ja jouduttiin vetäytymään pitkästi ja nopeasti jolloin kalustoa ei saatu mukaan. Joka johtui myös tykistön osalta siitä että kuljetuskalusto oli pitänyt luovuttaa VKT-linjan rakennustöihin.

Valkeasaaren onnettomuuden jälkeen patteristo siirtyi Perkjärven aseman alueelle puolustukseen ja siitä marssien Rautakorpeen saamaan Armeijakunnalta uudet tykit menetettyjen tilalle.Uudella kalustolla patteristo siirtyi asemiin Mälkin länsipuoleiseen maastoon Viipurilahdelle jossa se osallistui sodan loppupuolella Viipurinlahden torjuntataisteluihin.

Luukon kartta jatkosodan alusta

Luukon kartta tykkiasemat Kiitsanjärven itäpuolella

Luukon kartta, asemapaikat (marssirivistö) Laitioisen ja Jalovaaran välillä



Ryhmityspaikat ja hyökkäys suunnitelma, lisäksi merkintä tiestä Kilpivaara-Lehmävaara "ei voida autolla" (yllä ja alla)

"Savo-Karjalan sotilasläänin esikunta"-leimalla varustettu kartta pakkorajasta ja nähtävästi Jatkosodan alun keskityksistä tms.




Säämäjärvi-Sotjärvi kannas ja Vahatjärvi

mm. Prääsä


Valkeasaaren aluetta
Luukon kartta Jatkosodan lopusta Viipurinlahden taisteluiden loppupuolelta (painettu kesäkuussa -44)

Kartan taitteesta löytyi Luukon muistiinpanoja, hän ei luultavasti ollut tässä vaiheessa enää III/KTR9:ssä.



Pioneeripataljoona 13 rakentamassa siltaa Nurmen Lautalassa heinäkuussa -44


lauantai 14. syyskuuta 2013

Syvärin sillanpäässä

Kuvia Syvärin sillanpäästä yms. KTR 8 palvelleen tykkimiehen otoksia.


Karttoja tutkitaan

Sillanpäässä oli myös kapearaiderata, venäläisten tekemä tukinajoa varten.



"Pappa" Laatikainen, kuvien omistajan perhetuttu?

Tulenjohtaja

Kapearaidejuna





Asetoverin hauta

Vartiomies Syvärin rannalla

Lisää kuvateksti

Viisarilossi?


Aika hyvä otos huoltoteiden kunnosta


Peitenumeron 7689 takaa paljastuu  1. patteri KTR8.



Pioneeripataljoona 13 Syvärillä

Pappani palveli Jatkosodassa Pionp. 13 1.komppaniassa. Alla muutama kuva ajalta -43-44




Pioneerien rakentama Lottala, luultavasti Syvärin parakkikylässä.




Pappa soittaa viulua.



"Syvärin laituri", Pionp.13 tekemä

"Liipaisimia" kuvatekstin mukaan, pioneerit katselemassa kättensä jälkeä.







"Tokariin" kertoo kuvateksti. Tokarista juna jatkoi matkaa Pajusuolle josta Pionp.13 vetäytyi viimeisellä junalla Äänislinnaan. Äänislinna-Syväri rata oli alunperin kaksiraiteinen mutta toiset raiteet purettiin pois ja tilalle jäi autotie.
Kapearaiteiset Ylä-Syvärin kenttäradan vaunut ajettuna Pajusuon aseman radan "päästä" rotkoon. Vaunut ja kaksi veturia tuhottiin 22.6-44 Luutnantti Mäkisen johdolla 5.Liik.k.:n toimesta,( apunaan luultavasti myös Pekka Mäkisen komppania 1./Piop.13, joka myös lähti viimeisesä junassa kohti Äänislinnaa) Ylä-Syvärin rata oli mittava työmaa johon myös Pionp.13 osallistui sahaten parruja ajaen soraa yms. Koko rata verkosto (yli 70km) oli rakennettu pölkkyjen päälle ja sisälsi esim. yli 800m pitkän sillan suon ylitse.



Piop.13 upseerit. Toinen vasemmalta Reino Rinne (3.k:n päällikkö?) Toinen oikealta Pekka Mäkinen 1.komppanian päällikkö.