JSP ja Sairasautoasema

Jatkosodassa Tuuloksen ylimenohyökkäystä suunniteltiin pitkään ja esimerkiksi sen tykistövoima oli sodan suurimpia. Ilmari Karhun komentama 5. divisioona sai suorittaa ylimenon ja ylimeno suoritettiin kahdella taisteluosastolla (S ja L). Tykistötueksi 5.divisioonan lohkolle oli muodostettu Tykistöryhmä S johon kuului KTR3 (I ja II Patteristot), I/KTR4, Rask.Psto.1, Er.Lin.Psto ja 2./Jär.Psto 3. Kartassa merkitty JSP tykistöryhmään kuuluneille osastoille sekä Tst.Os.S:än kuuluneitten I/JR23 JSP. III/JR23 kuului Laurilan komentamaan Tst.Os.L:ään. Lisäksi on merkitty Tuulosjoen reunaan pohjoiseen mentäessä SautoAs/26.LK eli 26. Lääkintäkomppanian sairasautoasema. 26. lääkintäkomppaniaa päälliköi luutnantti Paavola. Lännempänä Tuulosjoella lyijykynällä vedetty linja sekä hyökkäysnuoli Tuulosjoen eteläpuolelle jossa II/JR23:lla oli jo sillanpää ennen varsinaista hyökkäystä.

Toisessa kartassa Tuuloksen ylimenohyökkäyksen ajalta venäläispohjainen kartta joka painettu Suomessa helmikuussa 1940. (Top.Rot II/40). Kartassa merkitty ylimenon varsinaisen painopisteen alueelle nähtävästi merkeistä päätellen panssarintorjuntatykkien paikat. Sekä lisäksi jokin pataljoonan komentopaikka. Ylimenossa käytettiin loistavasti hyväkseen harhautushyökkäystä, savua, ääniharhautusta sekä tietenkin tykistöä esim. tulenjohtolentuetta apunaan.

15 osasta koostuva Tuulos-Aunus alueen kartta.

Merkityt Jsp:t ja SautoAs.

Mahdolliset panssaritorjuntatykkien asemat (yllä ja alla)

Tyrjän Marttinen

Kapteeni Tauno Lasse Marttinen määrättiin JR7:n III pataljoonan komentajaksi jatkosodan kynnyksellä. Marttinen oli aiemmin toiminut Suojeluskuntapäällikkönä. JR7 kuului Eversti Aarne Blickin komentamaan 2.divisioonaan ja rykmentin komentaja jatkosodan alussa eversti Armas Kemppi ja sodan loppupuolelle Adolf Ehrnrooth. Rykmentin oli tarkoitus toimia suojajoukkona joka suojasi varsinaisten hyökkäysjoukkojen saapumisen kohteeseen. III pataljoona oli muodostettu reserviläisistä ja nostomiehistä. Marttisen johtamiskyvyt sotatoimissa joutui heti alussa koville esimerkiksi Tyrjän taisteluissa. Eräässä rykmenttiin sijoittuvassa kirjassa kerrotaan Marttisen oleilleen syvässä kuopassa ison kiven takana komentopaikan takamaastossa. Käytännössä pataljoonaa komensi muutama upseeri ja aliupseeri. Marttinen haavoittui 6.8 Ihalan asemalla  ja palasi tehtäviin 14. syyskuuta. 8.12 juhlittiinkin Majuri Marttisen läksiäisjuhlia.

Pataljoona joutui nuorennuksien riepoteltavaksi ja se oli välillä I/JR28 ja taas III/JR7 ja lopulta III/JR49. Tämä johtui siitä että rykmentin prikaatiksi muodostamisen peruuntuntui. Marttinen siirtyi talvella -42 III/JR37 komentajaksi mutta ei päässyt Ehrnrooth hänestä eroon koska pataljoona oli alistettuna 2.divisioonalle JR37:n hajottamisen jälkeen (I/JR37:sta tuli IV/JR16). Lisäksi Marttinen toimi ErP.30:ssä Helsingin lohkolla Jatkosodan loppuajan.

JR7 toimi koko asemasotakauden Karjalan Kannaksella Mainila-Harvasuurisuon-Ohtan alueella. Harvasuurisuon laidassa olevan kukkulan päällä oli eteentyönnetty tukikohta "Sevastopol" (ei aivan näy kartassa Tonteri )jossa käytiin ehkä asemesotakauden raskaimmat taistelut. Rykmentin tappiot koko sodan aikana olivatkin suurimmat. JR7 on yksi kuuluisimmista Jatkosodan rykmenteistä jo pelkästään komentajien vuoksi kuin myös Tyrjän, Lahdenpohjan vesiperämotin, Sevastopolin ja Vuosalmen torjuntataisteluista.

Alla Tauno Lasse Marttisen sotakarttoja 11 kappaletta.

Marttisen kartta Tonteri. Harvasinsuon,Ohtan,Sevastopolin alueelta näkyy 2.D:n komentopaikkoja, tuliasemia, sulkualueita yms. (yllä ja alla 4kpl tarkemmassa koossa)

Marttisen kartta Joutselkä (yllä ja alla)

Marttisen kartta Jalkala

Marttisen kartta Kivennapa (yllä ja alla)

Marttisen kartta Oinala (yllä ja alla)

Marttisen kartta Käkisalmi (yllä ja alla 2kpl)

Marttisen kartta Pien-Pero

Marttisen kartta Kaukjärvi

Marttisen kartta Kaijala

Marttisen kartta Kämärä

MArttisen kartta Kuokkaniemi (käyttänyt varmaan Vesiperämotin aikaan?)

Marttisen kartta Petäjärvi, yläreunassa Kiviniemi. Marttinen oli talvisodassa Esikuntapäälikkönä Taipaleenlohkon esikunnassa (7D.)

Monrepos

Hiekan alue.


Kartta kuulunut Res.Vänrikki O. Rainiolle. Eräs Osmo Rainio menehtyi luutnanttina Jatkosodan alkupuolella palvellessaan JR26:ssa. Myös Rainio Oiva on palvellut RUK:n ennen sotia viestipuolella.Tämä kartta voi olla hänen Talvisodassa käyttämä tai jonkun toisen saman nimisen. Monrepossa näkyy kevyiden kenttätykkien asemat. Niiden numeroinnit 4-6. patteri viittaa Talvisodassa tällä alueelle toimineen II/KTR3 (aiemmin II/KTR6 ja II/KTR16, jälkimmäisenä Turussa Os. Hanelille alistettuna). Kyseiset tykit olivat tukemassa Viipuria puolustavaa JR8:a, jota komensi Sulo Laaksonen. Molemmat kuuluivat 3. Divisioonaan jota komensi eversti Auno Kaila. Viipurin taistelut Talvisodassa ajoittuu sodan loppuun ja venäläisille annettiinkin vielä 13.3.1940 taistelumääräys joka koski koko Viipurin valtausta ja lopettaa sotatoimet vasta kun kaupunki on kokonaan vallattu. Kaupungin keskusta jäi kumminkin suomalaisille mutta kyllä sieltä jouduttiin lähtemään viimeistään 15.3. Viipurin puolustus oli veitsen terällä koska vihollinen oli edennyt kaupungin molemmilta puolilta jo vahvoin voimin kohti vetäytymisteitä.

Jatkosodan aikaan samaisessa paikassa oli Kevyt Patteristo 20 tykit tukemassa Armas Kempin 20. Prikaatia Viipurin puolustuksessa. Kuten kaikki tietää Viipuri menetettiin hyvinkin nopeasti virheellisten komentojen ja huhujen aiheuttamaan pakokauhuun.

Kevyt patteristo 20 oli vielä viikkoa ennen eli 13.6-44 Syvärin sillanpäästä tulossa pois. Junakuljetuksin se siirrettiin Äänislinnan kautta Viipurin lähelle jossa se oli valmiina puolustamaan Viipuria vasta 19.6. iltapäivällä. Vihollisen toiminnan alkaessa 20.6 aamulla patteristo oli ampumavalmiina mutta joutui keskeyttämään tulituen kranaattien loppuessa. Kranaatteja oli pyydetty ja lähdetty hakemaan lisää, mutta eräs komentaja kieltäytyi luovutuksesta vedoten käskyn puuttumisesta korkeammilta tahoilta. Ratkaisiko tämä osaltaan Viipurin menetyksen. Kemppi joutui vastuuseen menetyksestä ja näin arvokasta Taipaleen Talvisodan ja JR7 Tyrjän rykmentin komentajaa kiitettiin kaikesta.

Tykkimerkinnät Monrepos kartanon vieressä Hiekan alueella. Patterit 4.-6.

Patteristo vetäytyi Talvisodassa sodan rauhantulon aikoihin Tienhaaran alueelle. Kartasta vaivoin näkee patterimerkinnät Hietalan pys. länsipuolella.

Lappia saksalaisten kartoittamana osa 1.

Salla

Jatkosodan hyökkäyksen alkaessa Suomen pohjoisosa kuului saksalaisten komentoon ja Talvisodassa menetetyn Sallan suunnan hyökkäykseen alistettiin Suomen 6. divisioona hyökkäämään syvälle Sallan itäpuolelle vihollisen selustayhteydet katkaisemaan. Saksalaisen 36. Armeijakunnan kaksi divisioonaa, 169.D ja SS-D Nord hyökkäsivät kohti Sallaa mutta jo ensimmäisissä taisteluissa SS-D. Kärsi kovat tappiot ja pakokauhu valtasi joukot. Jopa komentaja itse epäili jo divisioonan puolustuskykyä puhumattakaan hyökkäyksestä. Viiklan komentama 6. divisioona alkoi edetä Paanajärven pohjoispuolelta tietöntä korpea kohti Kairala-alakurtti tietä. Hyökkäystasaa muutettiin lännemmäksi saksalaisten huonon etenimisen vuoksi. 9.7 Albert Puroman komentama JR12 otti KAirala-Alakurtti tien haltuun mutta vihollinen aloitti vahvat vastahyökkäykset mm. pistintaisteluna. Useamman yrityksen jälkeen suomalaiset alkoivat vetäytyä ja saksalaisten esityksestä joukot vedettiin takaisin 11.7 Killuntaivaaran alueelle. 36.AK:n hyökkäykset jatkuivat tien Salla-Alakurtti suunnalla 6.divisioonan tukemana aina elokuulle asti jolloin, 30.8 vallattiin Ala-Kurtti. Tämän jälkeen SS-D Nord siirrettiin pois ja hyökkäys jatkui kohti Kantalahtea. Hyökkäys pysähtyi Vermanjärven ja Tolvantojärven välissä olevalle Vermanjoelle syyskuun puolivälissä. Vihollisasemat olivat jo Talvisodan aikaisia ja niiden murtamiseen ei ryhdytty. 36.AK:n tappiot, mukaan lukien 6.D olivat ajalla 1.7-15.9 9563 miestä. Kuolleita n.1600 ja haavoittuneena n.7600.

Vermanjoelle asetuttiin puolustukseen ja joulukuussa 6.D:n komentaja Verner Viikla ampui itsensä ja hänen tilalleen komentajaksi tuli kenraalimajuri Einar Vihma. Tammikuussa -42 suomalaisjoukot irroitettiin lopullisesti ja siirrettiin Kajaaniin uudelleen järjesteltäväksi. Vihma kaatui -44 Ihantalassa tykistökeskityksessä. Vihman uskotaan tapattaneen itsensä.

Saksalaiset tekivät omaan käyttöönsä karttoja Suomen pohjoisosista. Runkokarttana oli yleensä Itä-Karjalan Kartastot ja Suomen Taloudelliset kartat.

Saksalainen Heereskarte Sallasta vuodelta -44. (Yllä ja alla)

Alareunassa Paanajärven pää.

Saksalainen kartta Konez-Kowdosero hutikuulta -42. (Yllä ja alla)

Yläreunassa Salla-Kantalahti tie ja rautatie. Näkyy Kutu,Voitajoki,Vermanjoki.

Saksalainen kartta Valatunturi-Pitkävaara toukokuulta -42. "Tulituskartta" (yllä ja alla)

Saksalainen kartta Vermanjoen alueen vihollistukikohdista ja puolustuslaitteista. Tiedustelun tulokset 10.1.-43.

Merkkien selitykset

Huomaa 36.AK:n leima.